Julkinen kohdeharjoittelu
"Public Target Practice" eli suomeksi "julkinen kohdeharjoittelu" on salaliittoteoria, jonka kannattajat väittävät, että hallitukset, sotilasorganisaatiot tai muut vaikutusvaltaiset tahot harjoittelevat väkivallan käyttöä valittuja yksilöitä vastaan julkisissa ympäristöissä. Teorian mukaan nämä harjoittelut voivat sisältää elektronisia häirintäkeinoja, psykologisia manipulointimenetelmiä tai muita kohdennettuja toimia. Lisäksi sen kannattajat esittävät, että tämäntyyppinen toiminta voi olla osa laajempaa yhteiskunnallista kontrollistrategiaa, jossa yksilöt joutuvat tiedostamattaan kokeiden kohteiksi.
Teorian tausta
Tämän salaliittoteorian juuret ovat erilaisissa "gang stalking" -teorioissa, joissa uskotaan yksilöiden joutuvan järjestelmällisen vainon kohteeksi. "Julkinen kohdeharjoittelu" -teoria liittyy erityisesti niihin kertomuksiin, joissa väitetään, että teknologian ja sosiaalisen kontrollin avulla yksilöitä voidaan testata tai käyttää koehenkilöinä. Teorian kannattajat uskovat, että tämä toiminta saattaa liittyä laajempiin psykologisiin kokeisiin, joissa tarkkaillaan ihmisten reaktioita ja käyttäytymistä kontrolloiduissa tilanteissa.
Monet kannattajat viittaavat erilaisiin viranomaisten tai sotilaallisten organisaatioiden ohjelmiin, kuten Yhdysvaltojen aiemmin paljastettuun MKUltra-projektiin, jossa tutkittiin mielenhallinnan mahdollisuuksia. Lisäksi kannattajat nostavat esiin nykyaikaisia valvontatekniikoita ja tekoälyn kehitystä, jotka heidän mukaansa voivat mahdollistaa hienovaraisemmat ja järjestelmällisemmät testit julkisilla paikoilla. Erityisesti kasvojentunnistusjärjestelmien, tekoälypohjaisten käyttäytymisanalyysien ja verkkotiedustelun koetaan lisäävän mahdollisuuksia laajamittaiseen kansalaisten kontrollointiin.
Väitetyt menetelmät
Salaliittoteorian mukaan "julkisen kohdeharjoittelun" menetelmiin kuuluvat:
- Ääniteknologiat ja mikroaaltoaseet: Väitteen mukaan ihmisiä voidaan manipuloida käyttämällä matalataajuisia ääniä tai suuntaavia energiasäteitä. Jotkut teoriat väittävät, että kehittyneet asejärjestelmät voivat lähettää viestejä suoraan aivoihin ilman fyysistä kontaktia.
- Psykologinen häirintä: Esimerkiksi keinotekoisesti synnytetyt sosiaaliset tilanteet, joissa kohde joutuu epämiellyttäviin tai harhaanjohtaviin vuorovaikutuksiin muiden ihmisten kanssa. Näihin voi kuulua myös sosiaalinen eristäminen ja manipuloitu negatiivinen julkisuus.
- Digitaalinen seuranta ja kontrolli: Kasvojentunnistus, verkkokäyttäytymisen seuranta ja muunlainen datankeruu, joiden avulla voidaan analysoida yksilöiden reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin. Kannattajien mukaan nämä järjestelmät voivat jopa mukauttaa verkkosisältöä siten, että se vaikuttaa kohdeyksilön mielentilaan ja päätöksentekoon.
- Lääketieteellinen kokeilu ilman suostumusta: Teoriaan kuuluu myös ajatus siitä, että tietyt henkilöt voivat joutua kokeellisille lääkityksille tai biologisille aineille altistetuiksi ilman heidän tietämystään tai suostumustaan.
Kritiikki ja tieteellinen näkökulma
Useimmat tutkijat ja viranomaiset pitävät "julkisen kohdeharjoittelun" kaltaisia salaliittoteorioita perusteettomina. He korostavat, että väitetyt ilmiöt voidaan selittää psykologisilla tekijöillä, kuten paranoialla, joukkoharhoilla tai väärinymmärryksillä teknologian toiminnasta. Lisäksi asiantuntijat korostavat, että moni näistä väitteistä perustuu epämääräisiin havaintoihin ja yksittäistapauksiin, joita ei ole voitu todistaa tieteellisesti.
Psykologian asiantuntijat ovat todenneet, että monet ihmiset, jotka kokevat olevansa vainon kohteena, saattavat kärsiä erilaisista häiriöistä, kuten skitsofreniasta tai harhaluuloisuudesta. Toisaalta jotkut kannattajat uskovat, että viralliset selitykset ovat osa harhautustaktiikkaa, jolla pyritään peittämään todellisuus. Tämä lisää epäluottamusta viranomaisia kohtaan ja ruokkii käsitystä siitä, että hallitukset salaavat tietoa kansalaisiltaan.
Lisäksi teknologian nopea kehitys ja laajentunut valvonta ovat lisänneet huolia yksityisyydensuojasta ja massavalvonnasta. Tästä syystä salaliittoteoriat, kuten "julkinen kohdeharjoittelu", voivat saada kannatusta myös niiden keskuudessa, jotka kokevat valtiovallan valvonnan uhkaavan heidän yksilönvapauksiaan.
Yhteenveto
"Julkinen kohdeharjoittelu" on salaliittoteoria, joka väittää, että hallitukset tai muut tahot suorittavat kokeita valituilla yksilöillä julkisissa tiloissa. Vaikka teoriasta ei ole tieteellistä näyttöä, sen kannattajat viittaavat erilaisiin historiallisten salaisohjelmien esimerkkeihin sekä nykyaikaisiin valvontateknologioihin. Lisäksi teknologian kehityksen ja kasvavan valvonnan myötä skeptisismi viranomaisten toimintaa kohtaan voi vahvistaa uskoa tällaisiin teorioihin.
Salaliittoteorian laajempaa vaikutusta voi tarkastella osana modernin yhteiskunnan epäluottamusta viranomaisia ja teknologista kehitystä kohtaan. Kuten monien muiden vastaavien teorioiden kohdalla, tieteellinen yhteisö kehottaa lähestymään näitä väitteitä kriittisesti ja tarkastelemaan niitä objektiivisten todisteiden valossa. Lisäksi se, että yksityisyys ja kansalaisten oikeudet ovat entistä enemmän esillä julkisessa keskustelussa, voi vaikuttaa siihen, miten tällaisia teorioita käsitellään ja miten laajalle ne leviävät yhteiskunnassa.
